Kysymys EU-elvytyspaketista on tärkeä kuntavaaleissakin – kuka siitä todellisuudessa maksaa?

06.05.2021

Kuntavaalit ovat tulossa. Näin kuntavaalien alla ihmetystä aiheuttaa se, että kysymystä hallituksen ilmeisen hiljaa hyväksymästä elvytyspaketista ei olla tuotu kunnolla keskiöön koko aikana. Tällä hetkellä elvytyspaketti-keskustelu käy viimeisiä henkäyksiään, ja todelliset ratkaisun hetket ovat käsillä.

Vaikka elvytyspaketti on viime kädessä eduskunnan ja valtioneuvoston harjoittamaan politiikkaan liittyvä asia, kuitenkin kunnallisvaaliehdokkaan suhtautuminen koko elvytyspakettiin ja koronan aikaisiin 'elvytystoimiin' muutoinkin, kertoo paljon ehdokkaan arvomaailmasta ja taloudellisesta ymmärryksestä. Ymmärrys siitä, mikä on kestävää ja hyvinvointia lisäävää talouspolitiikkaa, on hyvin oleellista, jos aikoo kunnalliseen tai kansalliseen poliittiseen päätöksentekoon osallistua. Tätä yhteyttä ei olla kokemukseni mukaan juurikaan nähty.

Elvytyspakettia on todellisuudessa kritisoitu monelta taholta, muun muassa pääekonomisti ja toimitusjohtaja Tuomas Malinen GnS - Economics -yrityksestä on kyseenalaistanut koko EU-jäsenyyden mielekkyyden kansalaisten kannalta. Elvytyspaketti vaikuttaisi hyödyttävän lähinnä Keski-Euroopan pankkeja, ei suinkaan meitä tavallisia suomalaisia kansalaisia. Tämä ei muuksi muutu, vaikka kuinka käyttäisi hienoa jargonia asian mielettömyyden peittämiseksi. Asiasta on tehty jopa kansalaisaloite, joka sai nopeasti vaaditun 50 000 ääntä kasaan. Kuitenkin kansantahto - demokraattisessa valtiossa - ollaan vaivihkaa sivuuttamassa.

Olin taannoin yhteydessä Valtioneuvostoon kysyäkseni EU-elvytyspaketista ja siitä, miten yhtäkkiä meille luvattu euromäärä olikin kutistunut olemattomaksi ja meidät suomalaiset jätetty käytännössä nettomaksajiksi tässä elvytystoimenpiteessä. Vastauksessa selvennettiin, että elvytyspaketin summa perustuu laskentakaavalla BKT -ennusteeseen vuosien 2015-2019, sekä 2020-2021 -välillä.

Laskentakaavat ovat olemassa toki, mutta eikö oleellisempi kysymys ole se, kenen etua elvytyspaketti oikein palvelee? Eikö suostumuksemme antaminen elvytyspakettiin johda meidät suoraa kohti EU-liittovaltiota ja keskuspankkeja sekä valtiollisen itsemääräämisoikeuden menettämistä? Hiljaisuus ja puhumattomuus on myös myöntymisen merkki. Tällaisenko Suomen puolesta meidän vanhempamme ja isovanhempamme ovat taistelleet ja uudelleenrakentaneet Suomen vähitellen? Olemmeko ajatelleet kansakuntana tarpeeksi, mikä tähän nykyisen kaltaiseen EU-kehitykseen suostumisen hinta on - ja onko se todella sellainen, jonka olemme valmiit maksamaan? Missä on suomalainen sisu ja päättäväisyys?

Itse olen ollut elvytyspakettia vastaan sen alkumetreiltä saakka, enkä ole suinkaan ainoa. Pinnan alla selvästi kuplii ja on jännitettä, mutta asioista vaietaan ja niiltä kenties ummistetaan silmät. Aina olisi mietittävä sitä, palvelevatko ratkaisut ihmisiä ja ihmisten hyvinvointia. Ja jos näin ei ole, ketä ratkaisut sitten palvelevat? Kuka on se, joka tästä hyötyy?

Silmien sulkeminen ei pehmennä laskua - päinvastoin. Elvytys on pikemminkin savuverho peittämään sen tosiasian, mikä motiivi pinnan alla piilee - Suomi kohti liittovaltiota ja kansalaissuvereniteetti pois. Itselläni ei ole aiempaa poliittista taustaa, enkä ollut ajatellut sinne hakeutuakaan aiemmin. Jotakin on kuitenkin nyt tehtävä ja tämä meille kansalaisille vahingollinen kurssi oikaistava.

Nykyisen hallituksen harjoittama politiikka ei ole kestävällä pohjalla, koska se perustuu pelkkään velanottoon. Isänmaallisuus ei nykyisin ole enää hyve. Velkaunioniin joutuessamme, joudumme luonnollisesti tottelemaan unionin ehtoja. Elvytyspaketista puhutaan kertaluonteisena. Ajattelen, että olisi hieman naiivia uskoa elvytyspaketin 'kertaluonteisuuteen'; kuinka monta kertaluontoista asiaa meillä on viety läpi, jotka ovat jääneetkin sitten pysyviksi (mm. autovero)?

Esitän hypoteesin: pitäisikö koko EU -jäsenyyden antaa mennä täysin hyödyttömänä (ja jopa vahingollisena) kansalaisten kannalta ja ottaa takaisin itsenäisyys ja selkeä valtiollinen identiteetti 'tuhansien järvien ja metsien maana'? Tämä on spekulaatiota, mutta ei kuitenkaan täysin ennenkuulumatonta (viittaan tässä mm. Malisen lausahduksiin EU-jäsenyydestä, oman valuutan palauttamisesta, jne.)

Nykyinen Marinin hallituksen luotsaama politiikka vie meidät kauemmaksi tästä maamme itsenäisyydestä, ja oikaistaksemme tämän kurssin, on meidän tehtävä asioita toisin. On järkevää toimia silloin, kun ensimmäiset pilvet näkyvät taivaalla - eikä odottaa rankkasateen alkamista.

Miksi siis nostan elvytyspaketti-asian näin kunnallisvaalien alla esiin? Koska ehdokkaan suhtautuminen siihen antaa selkeää osviittaa, minkälaisen talouspolitiikan näkee kestävänä ja hyvinvointia tuottavana. Jos pitää velanottoa kestävänä ja hyvänä, mikään tuskin tulee muuttumaan. Jos kuntavaaleissa valitaan kunnan asioista päättämään enemmälti tähän elvytyspakettiin kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita, on tässä kunnallisessa ja kenties myöhemmin kansallisessakin päätöksenteossa valoa tunnelin päässä.

Kaupungit ovat saaneet korona-avustuksia. Kuitenkin on niin, että meidän lapsemme ja nuoremme tarvitsevat nyt kaikenlaisia ennaltaehkäiseviä tukimuotoja erilaisten täydentävien, byrokraattisesti joustavien, tukitoimien muodossa. Tällä hetkellä vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Suomen hallituksen politiikka toimii epäsuopeasti omille kansalaisilleen - ja kumartaa jollekin kasvottomalle eliitille jossain ulkopuolella.

Ei ole oikein, jos EU-elvytyspaketin aiheuttamat kerrannaisvaikutukset ja kustannukset tulevat meidän lastemme maksettaviksi. Hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkki on se, miten se kohtelee lapsia ja muita 'heikompia'. Katse olisi nyt suunnattava meidän maamme lapsiin ja nuoriin - toteuttaen näin todellista 'elvytystä' - ja sanoa suoraselkäisesti 'EI!' velkaunionipaketille, jota mielestäni täysin virheellisesti elvytyspaketiksi nimitetään.

Tämä kannanottoni on lähetetty kuudelle eri ministerille maaliskuussa, sekä julkaistu kunnallisvaaliehdokkaan mielipidekirjoituksena Nokian Uutisissa 26.2.21, sekä Aamulehdessä 9.3.21. Muutamia muokkauksia tehty.

Maija-Sofia Tuomisto, Kristallipuolueen kunnallisvaaliehdokas Nokialla

Maija-Sofia on yhteiskuntatieteiden opiskelija Tampereen Yliopistossa, pääaineenaan filosofia ja sivuaineinaan laki ja kansainväliset suhteet, joita hän on opiskellut Englannissa vuosina 2010-2011. Hän antaa myös koululaisille kotikaupungissaan Nokialla lisä-, ja tukiopetus - palvelua vapaaehtoistyönä. Maija-Sofia on ennen yksityisopetusta tehnyt myös luokan- ja aineenopettajan sijaisuuksia peruskouluilla Nokialla ja Tampereella. Englannissa asuessaan hän teki ihmisoikeustyötä Pro Bonona opintojensa sivussa International Action Teamissä (Human Rights of England and Wales).

Maija-Sofia on erityisen kiinnostunut löytämään juurisyyt aina kulloisellekin ongelmalle tai haasteelle, sillä hänen mielestään sekä yksilöön, että yhteiskuntaan pätee seuraava motto: ' Kun juurisyy on hoidettu, oireet lakkaavat pulppuamasta'. Maija-Sofia on valmistunut vyöhyketerapeutiksi ja saavuttanut Luontaishoitajan ammattipätevyyden vuonna 2019 Water koulutuskeskuksesta Tampereelta, jonka koulutukseen kuuluvat seuraavat osa-alueet: vyöhyketerapia, luontaislääketieteen perusteet ja terapeutin työ, homeopatian perusteet, kasvilääkintä, ravitsemustieto, sekä peruslääketiede.