Voiko kriisistä tai katastrofista seurata jotain hyvää?

17.03.2021

Maailmalla jyllää pandemia, joka on vaikuttanut jo kaikkiaan vuoden päivät ja saanut huomattavaa tuhoa aikaan sekä ihmisissä, että yhteiskunnissa. Ihmisiä on sairastunut miljoonia, osalla lievemmät oireet kuin toisilla. Ei millään löydetä syy-yhteyttä, mikä oireet todella aiheuttaa ja mitä tauti ihmisissä loppujen lopuksi tekee. Onhan se varsin kummaa, että osalla ilmenee vain "nuhaa" ja kuumetta, osa joutuu tehohoitoon, hengityskoneeseen sekä keuhkot vaurioituvat pahoin. Toisaalta on ihmisiä, joilla sairaus ei näy mitenkään, ovat nimittäin täysin oireettomana. Onko oireetonta sairautta edes olemassa?

Osa valtioista on lamaantunut täysin. Lähes kaikki liiketoiminta on pysähtynyt. Osa yhteiskunnista rullaa täydellä teholla, ihan kuin mitään ei olisi käynytkään. Maailmassa löytyy maita, joissa koko sanaa korona ei edes saa mainita ja heillä sitä ongelmaa kuulemma ei ole ollut lainkaan. Suomi on selvinnyt tähän saakka kohtuudella. Kuolin luvut näyttävät pienemmiltä, kuin normi influenssa kaudella. Liiketoiminnat suurimmaksi osaksi ovat vielä toimineet kohtuu hyvin, lukuun ottamatta muutamaa alaa. Aika näyttää mitä liiketoiminnoille käy, sillä onhan tilastojen valossa THL:n luvut hurjassa kasvussa ja on puhuttu jo ulkonaliikkumiskiellostakin. Tosiasiassa koko Eurooppa on kärsinyt kuin sodan käynyt tanner.

No, kysymys kuuluukin, voiko tästä kaikesta olla hyötyä kaikille tai kenellekkään? Ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsinkin Universumin energiasta. Se tulee ja muuttaa kaiken, halusimme tai emme. Vastaavanlaisia tapahtumia maailmalla on käynyt viimeisen 2000 vuoden aikana vaikka kuinka. Kaikki katastrofit ja sodat ovat aina saaneet aikaan jotain hyvääkin. Itse asiassa kuulostaa aika kauhealta sanoa, että jopa enemmän hyvää kuin huonoa. Toki, täytyy muistaa, että kuolleet ihmiset, tuho ja se kauheus mitä näistä aiheutuu eivät todellakaan tunnu hyvälle. Omaisia on menehtynyt, ihmisiä sairastunut ja liiketoimia loppunut. Asioita tuleekin tarkastella hieman toisista näkökulmista, joita kriisin tai katastrofin aikana ei kyetä näkemään tai ymmärtämään. Mitä tällaisia hyviä näkökulmia sitten katastrofeista tai kriiseistä voisikaan olla?

Mennäänpä historiassa hieman taaksepäin. Toisen maailmansodan aattona brittiarmeijan johto oli erittäin huolestunut. Lontooseen kohdistui akuutti uhka sotatoimista Saksan taholta. Winston Churchill totesi, että "kaupunki oli maailman suurin maalitaulu, valtava, lihava, kallis lehmä, joka on sidottu liekaan pedon houkuttelemaksi." Pääarkkitehti petona oli tietysti itse Hitler. Pelkona oli, että kansa murtuu täysin Saksan pommituksesta - liikenne pysähtyy, kodittomat kirkuvat apua ja kaupunki luisuisi täydelliseen kaaokseen. Pelkona oli, että kansa luhistuisi täydellisesti henkisesti. Arvio oli, että Lontoosta lähtisi 3-4 milj. ihmistä pakoon. Lokakuun 19. päivänä 1939 A. Hitler antoi kenraaleilleen määräyksen hyökkäyssuunnitelmasta. Britit menivät täydelliseen paniikkiin. Syyskuun 7. päivänä 1940 kanaalin yli lensi 348 saksalaista pommikonetta. Ilmavalvontasireenit alkoivat ulvoa klo. 16.43. Päivää kutsutaan mustaksi lauantaiksi. Yhdeksän kuukauden aikana Lontooseen pudotettiin yli 80 000 pommia. Kokonaisia kaupunkeja katosi kartalta. Miljoonat rakennukset vaurioituivat ja yli 40 000 ihmistä menetti henkensä. Tässä oli katastrofia kerrakseen. Miten britit reagoivat?

Tohtori John Mac Curdy alkoi tutkia tapatausta lokakuussa 1940 ja meni itse paikan päälle tutkimaan, miten britit reagoivat. Kyllä löytyi henkilöitä, jotka todella olivat paniikissa ja pelkäsivät, mutta heitä oli yllättävän vähän. Ilmahyökkäyksen alkaessa hän kohtasi seuraavaa; pikkupojat jatkoivat leikkejään jalkakäytävillä, asiakkaat jatkoivat tinkimistä kaupoissa, poliisi ohjasi liikennettä normaalisti ja polkupyöräilijät uhmasivat kuolemaa ja liikennesääntöjä. Hyvin harva heistä katseli taivaalle peloissaan. Ihmeellinen rauha olikin laskeutunut Lontoon ylle. Ihmiset jatkoivat elämäänsä, jopa yrittäen enemmän. Kaupat olivat auki, pubeissa myytiin olutta jne. Britit todella suhtautuivat asiaa kuin: harmillista, mutta sen kanssa voi elää. Traumatisoituneita ihmisiä ei ollutkaan juuri missään. Menehtyneitä läheisiä surtiin tietysti. Psykiatriset sairaalat ammottivat tyhjyyttään. Mielenterveys parani, alkoholiongelmat vähenivät, itsemurhatilastot pienenivät, kaikki auttoivat enemmän toisiaan, ei ollut enää poliittisellakaan taustalla enää merkitystä. Auttaville ihmisille oli täysin sama, olitko oikeisto vai vasemmistoa, köyhä vai rikas, valkoihoinen vai tumma. Amerikkalainen toimittaja kirjoittikin brittiläisten hämmästyttävästä rohkeudesta, huumorintajusta sekä ystävällisyydestä kaiken tämän keskellä. Moraalin heikkenemisestä ei ollut minkäänlaista tietoa.

Winston Chuchill ja britit tekivät saman Saksalle. Saksassa kuoli 10 kertaa enemmän ihmisiä kuin Englannin pommituksessa. Yli puolet Saksan kaupungeista tuhottiin. Maa muuttui lähes raunioksi. Brittien tarkoituksena oli murtaa saksalaisten moraali pudottamalla pommit kansalaisten niskaan, ei strategisiin kohteisiin. Mitä britit saivatkaan aikaan Saksassa ja saksalaisissa? Mitään paniikkia ei koettu, olo oli kuin voitetun sodan jälkeen, ihmiset olivat helpottuneita. Naapureiden avuliaisuus oli uskomatonta. Ihmiset auttoivat toisiaan enemmän kuin koskaan. Loukkaantuneista sekä kodittomista ihmisistä pidettiin kaikin tavoin huolta. Kaikki kantoi kortensa kekoon.

Pommitukset olivat epäonnistuneet täysin. Saksan sotateollisuus vain vahvistui siitä. Saksan panssarivaunu tuotanto oli kasvanut 9-kertaiseksi. Hävittäjiä valmistettiin 14 kertaa enemmän kuin ennen sotaa. Brittien pommitus oli saanut aikaan ihmisissä yhteenkuuluvuutta sekä toisten ihmisten huomioimista ja avunantoa. Täysin samalla tavoin kuin Lontoossa aiemmin.

25 vuotta myöhemmin tämä sama koettiin Vietnamissa USA toimesta. Pommeja pudotettiin 3-kertaa enemmän kuin Saksaan. Kaikki tietää Vietnamin sodan täydellisen epäonnistumisen. Toki tässäkään sodassa, niin kuin toisessa maailmansodassa ei ollut voittajia, ainoastaan häviäjiä.

Tässä oli esimerkkejä sodasta ja mitä niissä tapahtuu ja miten ihmiset reagoivat kriisiin. Maailmalla on viimeisen sadan vuoden aikana ollut paljon muitakin kriisejä tai katastrofeja. Titanic upposi 1900 luvun alussa, syyskuun 11. päivänä 2001 kaikki muistaa WTC tornit. Vuonna 2005 elokuussa iski hirmumyrsky Katrina New Orleansiin. 2000-luvun alussa Thaimaassa sekä Indonesiassa koettiin yksi aikakautemme suurin ja tuhoisin tsunami, jossa kuoli kaikkiaan yli 200 000 ihmistä. Mitä yhteistä näillä kaikilla tapahtumilla onkaan?

Nyt täytyy unohtaa kaikki Hollywood elokuvat sekä niiden kuvaukset tapahtumista. Kaikissa elokuvissa kohtaa kauhea paniikki ja toisten ihmisten syrjintä, egoistisuus sekä oman edun tavoittelu. Ei Titanicin upotessa tapahtunut tönimistä, paniikkia, pelonhuutoja tai hysteriaa . Tuhannet ihmiset laskeutuivat alas WTC tornien portaita. Ihmiset auttoivat toisiaan kriisin keskellä. Haavoittuneita ja vanhuksia autettiin portaita alas. Palomiehille annettiin etusija liikkua portaissa. New York hiljeni joksikin aikaa, rikoksia ei juurikaan tapahtunut. Ihmiset tunsivat empatiaa sekä myötätuntoa toisia kohtaan ja kaikkia autettiin kaikin tavoin.

Hirmumyrsky Katrina v. 2005 aiheutti Yhdysvaltain historian suurimman luonnonkatastrofin. Liikkui huhuja raiskauksista, ammuskeluista sekä gansterien tekemisistä ryöstöistä. Samoin huhut kertoivat tarkka-ampujista, jotka olisivat tulittaneet pelastushelikoptereita. Väitettiin, että kaupunki oli vajonnut anarkian valtaan. Loppujen lopuksi, kun pahin oli katastrofista ohi, niin tutkimuksissa selvisi, että mitään näistä ei ollut tapahtunut. Yksittäiset ihmiset olivat perustaneet omia "pelastusryhmiä", jotka olivat tulleet kauempaakin auttamaan ihmisiä. Pienimuotoisia ryöstelyitä tapahtui, jotta saatiin apua ihmisille.

(Hyvän historia, 2019 Rutger Bregman)

2000-luvun alussa Indonesiaa sekä Thaimaata koetti yksi pahimmista ihmiskunnan tsunameista. Kaikki muistavat tämän kuin eilisen päivän. Mitä silloin tapahtui? Ihmiset, jotka olivat lomalla tuolloin Thaimaassa, alkoivat auttamaan lajitoveriaan lähestulkoon kaikessa. Tuntemattomat ihmiset kävelivät listojen kanssa etsiäkseen ihmisiä kadonneista kavereistaan, tuttavistaan sekä perheen jäsenistään. Ihmiset kävivät sairaalat läpi auttaakseen löytämään vanhempiaan ja lapsiaan. Lomalla olleiden pappien, sairaanhoitajien ja muiden avustustyöntekijöiden loma muuttui työlomaksi, omasta tahdostaan. Kaikki kynnelle kykenevät ihmiset lähtivät ympäri maailmaa auttamaan lajitovereitaan Thaimaan kuumuuteen, jotta he selviäisivät tästä katastrofista. Kuka olisi uskonut, että nämä pippuriset thaimaalaiset olisivat saaneet samat lomapaikat kohtuu vauhdilla takaisin lomaparatiisiksi monelle ulkomaalaiselle? Itsekin kuvittelin, ettei sitä koskaan enää rakenneta takaisin. Toisin kävi.

Mitä sitten tässä Covid-19 pandemiassa tapahtuu? Niin kuin aloitin tekstin, niin "pandemia" on jyllännyt maailmalla jo vuoden. Lähes 120 miljoonaa tartuntaa ja 3 miljoonaa menehtynyttä. YK on varoittanut "raamatullisesta" nälänhädästä. Koronakriisin aiheuttama talouslama voi sysätä heikoimmin toimeentulevat maat nälänhätään, jossa ihmiset joutuvat myymään viimeisen omaisuutensa hengissä pysyäkseen. Koronaeristykset saattavat aiheuttaa kolmansille maille ja köyhyysrajan alapuolella asuville 300 000 kuolemaa päivittäin. Liiketoimintoja on kaatunut ja kaatuu ympäri Eurooppaa. Voi olla, että pandemia aiheuttaa suurempaa tuhoa, kuin yksikään yllä mainituista kriiseistä tai katastrofista. Oli jo huomattavissa keväällä 2020 suomessa, kuinka ihmiset ja yhteisöt lyöttäytyivät yhteen auttaakseen toisia, etenkin vanhuksia. Ihmiset alkoivat tekemään erilaisia hyväntekeväisyys tempauksia. Mitä pandemia saakaan loppujen lopuksi aikaan ihmisissä?

Olen aiemmin kirjoittanut henkisiä blogikirjoituksissa, missä olen aina kertonut, että ihminen on myös henkinen olento, fyysisen olemuksen lisäksi. Suurimmaksi osaksi ihmiset eivät vain tiedosta eivätkä ymmärrä tätä. Kulta-ajan tarkoituksena onkin tuoda ihmiset yhteen, välittää toisistaan sekä luoda ykseys sekä yhteisöllisyys. Tällä hetkellä koemme suurta erillisyyden tunnetta erilaisista asioista. Niin Saksan ja Britannian pommituksissa, Titanicin uppoamisessa, hirmumyrsky Katrinassa sekä muissa kriiseissä ja katastrofeissa huomasimme, kuinka ihmiset loppujen lopuksi käyttäytyvät. Me tulemme yhdistymään sekä voimistumaan entisestään.

Tästä kaikesta on kyse tässäkin pandemia kriisissä. Kyse on juuri Kulta-ajasta sekä uudesta maailmasta, uudessa ajassa. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, henkinen olento. Ainut asia mikä meitä vie poispäin tästä kaikesta, toisistamme, on ahneus sekä oma hyvyys, jota aina silloin tällöin herätellään ja muistutetaan kriisien sekä katastrofien kautta, kunnes ymmärrämme ykseyden merkityksen, toiset ihmiset, eläimet sekä luonnon.